JUHANNUSJUTTUJA JA PALUU PELIKENTILLE


Heii,

Aika superjees homma, jos pitkän tauon jälkeen löysit vielä tänne! Teki nimittäin itselläkin hankalaa, kun olin unohtanut mun kirjautumistunnukset ja kävin läpi koko salasanojen kirjon. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Pienestä hiljaiselosta huolimatta täällä on todellakin kaikki ihan hyvin. Ja vielä siitä hiljaiselosta vähän. Aloitin muutama viikko sitten uuden duunin, ja kuten tiedätte, mulla on tapana sitten pistää aikalailla satakakskyt prosenttia siihen, mihin päätän ryhtyä. Jo pelkästään uuteen arkeen ja sen rytmeihin opettelu on ollut tosi energiaa vievää. Sitä taas ymmärtää, että millainen korttitalo tää yhden aikuisen ja yhden lapsen kombo onkaan. Ja silloin kun väsyttää, silloin on hyvä vähintään heittää aivot narikkaan.


Aivot oli muuten juhannuksena samassa paikassa, narikassa nimittäin. Ja kylläpä teki hyvää saada viettää pitkä viikonloppu Raumalla, auringon helliessä, perheen kesken. Juhlittiin jälkikäteen L:n kesäkuun alussa olleita synttäreitä. Bonarina kaiken muun lisäksi oli isäpappa vaimoineen hankkinut heille kotiin kuvien kaltaisen, aika näppärän pikkualtaan. Mihin oli itsekin pakko hypätä, ja kotimatkalla jo googlettelinkin meille omaa. Haha, onneksi epävakaat sääennusteet sai riisumaan ostohousut, ainakin tältä erää. Joka tapauksessa - kiilataanpas takaisin asiaan. Meidän juhannus oli hyvin rauhallinen, ei oikeastaan sisältänyt mitään sen kummempaa kuin pari lasillista viiniä, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Kaiken edellä mainitun lisäksi.


Töiden alettua ekstravapaita, rauhallisuutta ja ihan jo viikonloppuja itsessään arvostaa aika hemmetisti enemmän. Yhä enemmän ja enemmän haaveilen siitä, että voisin itse määrätä missä ja milloin töitä teen. Sitä kohti siis!



Näillä puheilla palaan takaisin normaaliin postausrytmiin,
kiitos kärsivällisyydestäsi ja tervetuloa takaisin - meille molemmille



Tykkää-merkinnät