JA TÄNÄÄN HÄN TÄYTTI NELJÄ VUOTTA


Voisin vannoa, ettei siitä ole kuin hetki aikaa, kun tihrustin itkua sen ristiäisissä. Tai siitä, kun elämä muuttui sen vuoksi yhdessä illassa. Eikä siitäkään voi olla kauaa, kun vein sen aarteen ensimmäisen kerran vaunulenkille, tai kylpyyn. Ja pelkäsin molemmilla kerroilla sen menevän rikki. Tai, kun jätin sen ensimmäisen kerran päiväkotiin ja lähdin itse itkua pidätellen pois. Voin vannoa, etten edelleenkään ymmärrä mihin kaikki aika oikein katoaa. En voi ymmärtää, että se pienen pieni ole enää niin pieni. Vaan jo neljävuotias.



Se on maailman empaattisin tyyppi,
se uskaltaa mennä ja tehdä
ja välillä epäonnistuakin.
Se tietää mikä on väärin,
ja osaa olla vilpittömästi pahoillaan.
Se välittää, ja osaa rakastaa.
Se rakastaa koiria, koneita ja leppäkerttuja.
Se pelkää niitä asioita, joita ei voi vielä ymmärtää.
Se osoittaa tunteita, osaa sanoa kun innostuu
ja osaa todellakin sanoa, kun ei ole tippaakaan innostunut.
Se jää haaveilemaan puurolautasen ääreen,
se unohtuu omille poluilleen,
se kikattelee omille jutuilleen,
ja se puhaltelee saippuakuplia ilmaan,
ja polkee pyörällään autojen kanssa kilpaa.
Se kysyy, kertoo ja kuuntelee,
se haastaa, heittäytyy ja hassuttelee.
Sille on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi,
ja tärkeää päästä piiloon.
Se kerää kukkia tienvarsilta,
etsii tietoa kaikkialta.
Se haluaa olla aina mukana,
päästää suustaan omia tarinoita.
Se on herkkä ja pieni herrasmies,
aina avoimin mielin valmiina auttamaan.


Se on matkallaan vasta alussa, ja samalla toisille koko maailma.

Se on neljä, ja aivan uskomattoman ihana.



Synttärisankari on vedellyt sikeitä jo hyvän tovin,
ja niin olisi täytynyt minunkin tehdä.



Ens kertaan



Tykkää-merkinnät