INSTA LATELY FROM MAY


No hei, ne instassa kyllästymiseen saakka nähdyt kirsikankukat. En oo koskaan aiemmin ymmärtänyt ajoissa kuvata tuota kukkimisaikaa tai ylipäätään kuvata siihen aikaan. Nyt onneksi asiaan tuli muutos. Harmi, että kuvaajakaverini oli vähän kärsimätön, hah! // Ei muuten oo taas hetkeen ollut liian lämmin. Eilenkin lähdin keskustaan neule takin alla, eikä se ollut yhtään liioiteltua. Oonko ainoa, jota alkaa jo vähän pelottaa saadaanko helteitä ollenkaan?



Söin heittämällä elämäni pa-ras-ta gluteenitonta mansikkakakkua Bakery Cafessa Tuomiokirkonkadulla. Oikeesti nam, voin melkein maistaa sen edelleen. Mietittiin mun ystävän kanssa kysyvämme reseptiä, muttei uskallettu :D... // Toukokuussa kuvailin niin paljon, että jouduin eilen tyhjentämään muistikortit sekä puhelimesta että kamerasta. Ja siltikään en oo saanut julkaistua juuri mitään? Ironista.



Haha, tässä kuvassa ollaan kyllä kaikki niin omissa elementeissämme. Mulla aina kulmat kurtussa, kun joko kiellän L:ää tai muuten vaan pohdin syntyjä syviä niin kovasti. L taas vaan nauttii täysin lipasuin jäätelöstään ja auringosta, eikä välitä mistään muusta. Ja mun sisko on kuin ei oliskaan. Haha, en kestä! Rakastan mun hölmöä perhettä. // Toukokuussa kyselin jos joku haluais tulla meille kukkien hoitajaksi. Kuten kuvasta näkyy niin ei - ei oo vieläkään mun vahvinta osa-aluetta tuo kukkasten hoito...tai edes elossa pitäminen.



Ostin toukokuussa itselleni Addun verkkapuvun, ja mikä nostalginen tunne sen päällä pistämisestä aina tuleekaan. Oon pukeutunut samaa settiä olevaan verkkapukuun viimeksi ala-asteella? // The äitienpäiväkakku. L oli äitienpäivän isällään, joten minä kipittelin omalle äidille. Väsättiin yhdessä tää kakku kahdesta kaupan mutakakusta, laitettiin täytteeksi mangorahkaa ja kermaa, sekä päälle marjoja. Helppoa ja hyvää - nam!



Vuonna 2019 käsinkirjoitetut kirjeet edelleen sulattaa mun sydämen. Jotenkin niin ihanaa, miten joku on nähnyt vaivaa! Vaikkei olekaan kysymys isosta jutusta, niin silti. Kiitos vielä, ihanalle Zadaa-myyjälle! // En kestä, miten mun kolmevuotias lähtiessään isälle laittaa edelleen mun tyynylle osan unileluistaan "sää saat äiti nää mun unikaverit sun kainaloon, mä otan koiran."



Näitä hyviä hetkiä oli toukokuussa useita, kun L malttoi kaikelta muulta vaan tulla viereen ja välillä jopa syliin istumaan. Meillä ollaan siinä iässä, kun ollaan olevinaan isoja, mutta kuitenkin sylin ja halien ja pusujen tarpeessa. // Selfie hoitolapsen kanssa. Taasen menneessä kuussa, saatiin yks vuffeista meille koiran paikkaa pitämään. Onhan toinen aika lutunen!



Toukokuussa käytin ihmeellisen vähän pennejä ulkona syömiseen tai kahvitteluun. Joten eilen kun menin Sussua vastaan asemalle, oli jo niin huutava nälkä, että päätettiin mennä salaateille. Pettämätön valinta, sanon minä. // Jos pennoset ei oo kuluneet äsken mainittuun aktiviteettiin, niin Särkänniemeen niitä on kyllä tullut tiputeltua oikein olan takaa. Kolmas kerta jo tähän kesään ja vielä on ainakin kerran mentävä. Nimittäin laittamaan omakin pää (ja vatsa) pyörälle!




Aivan ihanaa viikonloppua jengi,



Tykkää-merkinnät