INSTA LATELY FROM JUNE


Hei, huhhei ja ihanaa heinäkuuta,


se on kuulkaas kesäkuu ohi kaverit. En voi tarpeeksi korostaa sitä, miten nopeasti koko kuukausi vierähti. Tuntuu, että vastahan vuosi vaihtui, ja nyt siitä on mennyt jo puolet ohi. Kesäkuu oli kyllä aikamoisen tapahtumarikas, eikä haittaa yhtään. Sillä jos kolmisen kuukautta vuodesta elää täydellä energialla elämästä lähes koko ajan nauttien, ei menoistaan jaksa lausua valituksen sanaa. Kesäkuu oli meille muutosten aikaa, kuten olenkin jo maininnut. Uusi duuni ja arjen minuuttiaikataulut toi meidän perheeseen hieman haastetta. Ja tuo varmasti haastetta jatkossakin. Onneksi kesäkuu oli paljon muutakin kuin töitä ja uuden opettelua!



On parasta, kun on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa pelkät katseet tai hymähdyksen äänensävy riittää kommunikointiin. Yhä enemmän sitä arvostaa niitä, joiden kanssa voi ajatella olevansa samalla aaltopituudella. Ja romantisoida vesisateen ropinaa pienessä saaressa, samalla kun aallot lyö rantoon. Tai naureskella vapaasti vaaleanpunaiselle möykylle kuvaamassa kasveja. // Kesäkuussa pääsin useaan otteeseen ihailemaan auringonlaskuja, ja mulla on selkeesti jokin pakkomielle saada ottaa kaikista kuva.



Ei se, etteikö ensimmäinen päivä uudessa duunissa olisi itsessään suhteellisen rankka, vaan se sen jälkeen iskevä jälkipäänsärky. Oon huomannut vanhetessani, että mitä enemmän jännitän kasvojen lihaksia, sitä varmemmin tiedän saavani mojovan migreenin. Tässä kuvassa minulla oli mojova migreeni. // Kyllä alkoi muuten arjen mukana se mulle hyvin normaali sähellyskin. Tämä on nimittäin kuva sen jälkeen, kun poljin pyörällä paidan napit auki.



Kesäkuussa tuli hörpittyä kahvia. Ja ymmärrettyä, että aika todellakin on rahaa. Ja pienet asiat elämän suola. Se, että saa kahvin valmiina automaatista on ruuhkavuosia elävälle arjen yksinhuoltajalle luksusta, x-kirjaimella. // Kesäkuussa otin laittoman monta selfiee. Niin helppoa, kun ihan kuvailukuvailut jäi vähälle, mutta halusi kuitenkin ikuistaa kivoja asuja tai sen osia! Mitä mieltä sä oot peiliselfieistä, onko ne jo menneen talven höpinöitä?



Päätin joskus aikaa sitten naputella hakemuksen Olympuksen testiryhmään, jossa sai x ajaksi tän OM-D E-M1 Mark- mallin itselleen testiajoon. Ja sain kuin sainkin toukokuussa hyväksyvän vastauksen, jonojen vuoksi kamera vapautui testaukseen harmiksi vasta kesäkuun alussa. Juuri kun työt alkoivat, ja vapaa-aika väheni eli testailu jäi hyvin lyhyeksi. Mutta, eipä siihen montaa otosta tarvittu, kun olin aivan MYY-TY. Kyllä se taitaa olla niin, että oma Olympus Pen jää varakameraksi, ja hankin kuvan kapistuksen objekteineen itselleni. Testiräpsyjä päätyi tähän postaukseen, jos haluat vielä kurkata ♥



Kesäkuussa ehdin piknikille kosken rantaan. Sille evästykselle sattui muuten aivan mieletön ilma! Vähän liiankin mieletön, meinaa hikitipat vaan vierivät selkää pitkin. Eipä olisi arvannut, että samaa lämpötilaa saakin ilmeisesti hetken taas odotella. // Kerkesin myös moikkaamaan kamuja, niitä parhaista parhaimpia ja karvaisimpia. Tälläkin hetkellä salaa toivon, että edes yksi turreista olisi tepastelemassa täällä niin hiljaisessa kodissa. Oon niin sitä mieltä, että vielä joskus turrevauva on meille tervetullut.



Viime kuun ainoa reissu, ja todistuksen rippeet siitä. Koko tän vuoden oon ollut tosi huono lähtemään minnekään viikonloppureissuille. Ei ole oikeastaan ollut minkäänlaista hinkua lähteä, ja mielenkiinto on lopahtanut viimeistään niiden hyötyjä punnitessa. Pitäisi silti muistaa, että jämähtäisi ihan paikalleen, sillä ei ne seikkailut kotiin tule. // Samistossut. Vanseista on tullut kyllä molempien lempparikengät. Junnukin saa opetella pikkuhiljaa rusettien solmimista.



Voidaanko julistaa maailman parhaaksi leiväksi tää Fazerin cashew-karpalo-ciabatta?! Kaappaan aina yhden mukaan, kun käydään Prismassa tai Cittarissa. Enkä edelleenkään ole kyllästynyt. Siis, niin, hyvää. Ja parasta pelkän Oivariinin kanssa. // Välillä meinaan yhä unohtua "tyytymään" ja valitsemaan helpomman tien, ellen jopa aidan alitusta. Johtuu selkeästi väsymyksestä, ja pitäisikin erottaa hetkelliset tunteet ja isommat päämäärät toisistaan. Elämä on liian lyhyt siihen, että odottaisi kaikelle löytyvän "oikean ajan".



Kuumasta on tullut mun yks lemppari istuskelupaikoista Tampereella. Ei varmaan tarvii erikseen alkaa eritellä, että miksi. Jos yhtään tietää millaisesta mestasta on kysymys. // Hetken aikaa oon kärsinyt pienestä aukosta itsevarmuudessa, ja kesäkuussa homma lähtikin selkeästi parempaan päin. Tuntuu hyvältä olla minä, just tällaisena kuin olenkin. Uusien asioiden pariin hyppääminen ja itsensä haastaminen saa mut aina tarkastelemaan itseäni suurennuslasilla.




Jaa sun kesäkuun parhain tai ikimuistoisin hetki kommentteihin,





Tykkää-merkinnät

Kommentit