emiliaveronikan

Emilia Hynynen, 23.
Tampere, Finland.

Inspiration, style, family life and honest thoughts.
by hopeless dreamer, mom and just me myself.
Welcome to follow us
leaving our footprints ♥

Mail me: emiliaveronikan@gmail.com

blogi

LUPAUKSET - PELKKÄÄ SANOJEN HELINÄÄ?

17.3.2019 21.16 thoughtsrelationshipsphilosophizing

Olen yhä sitä mieltä, että olen tipahtanut täysin väärälle vuosisadalle kaiken pinnallisuuden keskelle. Ja vain ympäristön muokkaamana oppinut myös itsekin ihannoimaan ja luomaan pintaa, kiiltokuvia. Oksettaa ja rintaa puristaa olla välillä kaiken pinnallisuuden vanki. Vanki siinä mielessä, että jalat maassa -tyypin mielipide talloutuu kengän pohjaan, siinä missä kiiltokuvat leijailee saippuakuplien lailla kaiken muun ylle. Vihaan sitä, että sellaset inhimilliset ja tavalliset asiat on niin mitään sanomattomia useissa tapauksissa, ja vihaan ajattelutapaa, jossa inhimillisyyttä ei oikeastaan edes tunneta ja tuuli ainoana elementtinä puhaltelee korvien välissä.

Vihaan merkittömyyden puutetta asioissa, joilla on oikeasti niin paljon painoarvoa, että laiminlyömällä tai sanomatta jättämisellä saattaa olla iso merkitys toiseen ihmiseen ja sen suhtautumiseen sinuun. Vihaan sitä, että välillä kaikki tuntuu olevan pelkkää peliä, jossa pyritään hakemaan maaliviivan kautta vaan itselle hyöty himaan, mitä se itse kenellekin sitten on. Kaikki sillä matkalla on ohitettavissa olevaa. Maailmassa on meitä ihmisiä kuitenkin yli seitsämän miljardia. On aikamoinen valhe uskotella itselle, saati jollekin toiselle, että vain omalla navalla olisi merkitystä. Välillä elämisen lämpötila laskee kyllä aikamoisiin pakkaslukemiin. Koitapa siinä sitten värjötellä ja pitää liekkiä yllä.

Mahtipontisesta ajatusten purkamisesta päästään itse asiaan. Lupauksiin. Kaikki tietää vanhan sanonnan "...jos sanani syön, mörökölli minut vieköön." Ennen vanhaan lupauksia oikeesti kunnioitettiin. Nykyään on ihan sama mitä puhuu, kun harva edes ehtii puhelimen ruudun takaa kuunnella. Sanojen arvo on aika valtava, tiedoksi niillekin jotka ei sitä huomaa tai ehdi huomata. Puhumattakaan siitä, että päättää arvottaa sanansa lupauksen merkeissä jollekin toiselle. Se, mitä sanomme tai jätämme sanomatta, määrittää meitä ihmisinä. Joko meitä katsotaan kuin hyvää kaveria, tai sitten, noh - ei katsota ollenkaan. Aika helposti saa tietynlaisen leiman otsaansa, kun puhuu ohi suunsa ja lupaa pelkkää sanojen helinää. Ja onneksi saakin, se on vähintä miten sellaisesta voidaan verottaa.

Sanat ja se, miten niitä käytetään on jokaisen omaa omaisuutta, kuten mikä tahansa materia. Sanoja vaan ei voi viedä tai ottaa pois, ne on osa sinua. Luottamus on täysin ripustettuna siihen, miten näämme toisen sanojansa käyttävän ja niiden mukaan toimivan, tai jättävän toimimatta meidän suhteen. Juuri tämän vuoksi luottamus on niin helvetin kallisarvoinen ja hauras asia. Jos sanat on pelkkiä sirpaleita kengänpohjissa, niin on kyllä kunnioituskin toista ihmistä kohtaan. Kannattaa miettiä, millaisen takuun itsestään lupaa jakaessaan milloin mitäkin informaatiota. Henkilökohtaisesti oon tosi tarkka siitä, millaisia lupauksia annetaan ja mitä niistä lunastetaan. Mulle "sanojensa mittainen mies" merkitsee juurikin sitä, että joko on syytä arvostaa ja luottaa toiseen ihmiseen tai sitten ei ole.

Ja mitäpä olisi ihminen, joka ei virheitä tekisi? Ei ihminen ollenkaan. Jossain vaiheessa, olen itsekin leikkinyt tuolla arvolla, joka sanoihin kätkeytyy ja tuolla mittarilla, joka sanojen avulla minua määrittää. Oikeastaan "leikkinyt" on jopa vähän kaunisteltua, puhutaan vaan suoraan pelleilystä. Uskon kuitenkin, että jos en olisi kokenut sitä pahaa oloa, mitä tuolla pelleilyllä toisille aiheutin ja sitä häpeää, jonka kanssa sain elää, en ehkä olisi näin järkkymätön tässä asiassa nykyään. On asioita, joilla ei kannata pelleillä, ja on asioita, joilla voi nolata ja mitätöidä itsensä täysin. Yksi niistä on sanat. Kaikki langat on omissa käsissä ja tässä tapauksessa myös suussa, luottamusta voi ruokkia sanansa pitämällä ja toisen ihmisen voi pettää sanansa syömällä. Ja tiedättehän - joskus on vaan parempi olla hiljaa.

P.S. Tätä postausta kirjoitellessa käytin apuna tätä artikkelia lupauksista.

Mitä sulle lupaukset ja sanat merkkaa?

♥

emilia

8 x NÄIN PYSYT SINKKUNA - OSA 1

15.3.2019 11.16 lifestylethoughtsdating

Okei, tähän on tultu. Ehkä tosiaan parempi kommentoida maailmaa siltä näkökantilta, mikä on itselle tutuin. Eli siis öö, sinkun vinkkelistä. Tää on jotenkin niin surkuhupaisaa, että vaikka en ole päässyt edes alkuun, tirskahtelen yksinäni meidän pimeessä olohuoneessa tälle aivan tyhjälle postauksen rääpäleelle. Mutta kuitenkin mitä mahtavimmalle idealle, toivottavasti näin on myös teidänkin mielestä. En malta odottaa, että pääsen jakamaan mun kokemuksia teidän kanssa. Niin kuin elämässä yleensä, oon vähän Aku Ankka. Jos ei outoja ja hölmöjä tilanteita järjesty eteeni, niin minä kyllä järjestän niitä sitten itse. Joskus oon saanut itseni kiedottua jonkinlaiseen coolin naisen verhoon, mutta eipä se kauaa oo repeämättä sellaisenaan säilynyt. Joten joo, mennäänpäs niihin seikkoihin, joiden avulla pysyy sinkkuna. Ainakin neljä vuotta.

Kättele poikaystäväkandidaatin sukulaista väärällä kädellä.

Soittele säädöille viinilasillisten jälkeen, ja kerro, että rakastat niitä kaikkia
(tähän voit upottaa haluamasi luvun).

Sovi kahdet treffit samalle päivälle, minuuttiaikataululla niin, että joudut
menemään treffeille nro 2. treffikumppanin nro 1. kyydillä. Ja jää kiinni siitä.

Kutsu poikaystäväkandidaatti kylään 150 kilometrin päästä. Ja kun menet sitä
vastaan, huomaa jättäneesi kotiavaimet kotiin. Soita oma äiti paikalle.

(liittyy edelliseen)
Tee hyvä ensivaikutelma polttamalla ruuat pohjaan, ja esittele kuinka kämppä
saadaan oikeesti käryämään. Wifey material right?

Mene ripsiä räpsytellen treffikumppanin autoon istumaan, ja huomaa,
että se ei todellakaan näytä samalta kuin kuvissa. Jaahas, siiis, istuit väärään autoon.
Moi ja moi!

Kutsu treffiseuraa väärällä nimellä, useammin kuin yhdesti.

Ota hoitoon koira, jolla on fetissi kaikkeen likaseen.
Ja huomaa, että kesken treffien se kantaa likasta rättiä tuhottavaksi keskelle olkkaria.
Konttaa koiran ja rätin perässä.

Ihanaa perjantaita ja mieleenpainuvia deittailuhetkiä,

♥

emilia

ONKO KELLÄÄN AIKAA TARPEEKSI?

4.3.2019 8.00 lifestylethoughtsphilosophizing

Soittelin viikonloppuna pitkästä aikaa mun yhdelle isovanhemmista. Reilu vartin juttelun jälkeen mulle tuli niin hyvä, ja lämmin fiilis siitä puhelusta, että unohduin hetkeksi omiin ajatuksiin. Aina löytyy syitä olla tekemättä joitain asioita, niitä on oikeasti niin paljon kuin pieni ihmismieli ikinä jaksaa keksiä. Mun syy on useimmiten aika. Ehkä vähän liiaksikin nojaudun siihen, sillä onhan tuo sama aika muillakin vuorokaudessa käytettävänään. Ajan kanssa pelaaminen on priorisointia. Kirjoitin tästä aiheesta pätkän myös tähän Instagram -kuvaan. Uskon, että kellään ei oo tarpeeksi aikaa kaikelle, vaan on päätettävä joka ikinen päivä, kuinka ajan käyttää.

Jos jaettu ilo on kaksinkertainen, niin on myös kyllä aikakin. Paras asia, mitä toiselle voi antaa, on aika. Ei mikään muu oo yhtä arvokasta kuin ne pienet jaetut hetket sellaisen tyypin kanssa, jolla on oikeesti väliä. Ja vaikkei sillä hetkellä sitä nää, niin myöhemmin se merkitys kyllä selviää. Puhumattakaan isovanhemmista, jotka on eläneet elämää, kokeneet paljon ja luultavasti omistavat jo paljolti kaiken sen, mitä on halunneetkin. Ei oo kahta sanaa, kun mietitään, mitä elämässä sillä hetkellä on jäljellä. Parasta, mitä lapsenlapsena voi antaa, on aika. Kuunnella korvat höröllään tarinoita menneistä ajoista ja ottaa niin paljon opikseen kuin muisti vaan jaksaa tallettaa.

Aika on se, mikä antaa ja ottaa, joskus vaan toista noista. Aika määreenä on vain meille ajankulun selkeyttämistä ja ymmärtämistä varten. Me ymmärretään aikaa menneenä ja tulevana ja niiden välissä olevana nykyhetkenä, ja tarkistellaan kalenterista mitä milloinkin tapahtuu. Mutta se on ainoa asia, mitä meillä kaikilla on, yhtä paljon ja yhtä vähän. Viisaimpia ja typerimpiä päätöksiä, mitä voidaan tehdä, on nimenomaan ne, mitä ajan kanssa tehdään. Sen avulla voit alkaa toimia nyt heti unelmien eteen, tai sen avulla voit roikkua menneissä asioissa tai pelätä sitä, mitä huominen tuo. Ja ne valinnat mitä tänään tekee, määrittää paljon tulevaa ja eiliset valinnat tietysti tätä hetkeä.

Oon pohtinut niin paljon aikaa, ja sen merkitystä. Ja aika käsitteenä on mulle ainakin puoliksi tosi pelottava juttu. Pelkään elämässä melkein eniten sitä, että se loppuu kesken. On niin paljon asioita, joita haluan kokea ja nähdä, ja saavuttaa. Ja kun on myös yksi pieni elämä jaettavana, on ihan kurkkua kuristavaa ajatella, että en saisikaan olla osa sitä niin pitkään kuin on haluaisin. Ajan merkitys vanhemmaksi tulemisen jälkeen todellakin kasvoi. Se on kallein aarre, ja toisaalta pahin vihollinen. Sitä todella haluaa käyttää aikansa kaikkeen itselle merkittävään, eikä vaan ajelehtia menemään. Vaikka joskus sitäkin tarvitsee.

Aika on todellakin kaikille sama, vaikka sitä koetaan eri tavalla. Halusin vaan muistuttaa, että ei oo yhdentekevää mitä sillä tekee. Ja jos susta tuntuu, ettei jollekin ole tarpeeksi aikaa. Niin kannattaa ehkä pohtia, että miks ei ole ja pitäisikö sitten ollakaan. Aikaa löytyy aina jaettavaksi asioille ja ihmisille, joiden kanssa sitä haluaa jakaa. Kannattaa pitää mielessä se, kun joku seuraavan kerran kieltäytyy tai epäröi jakamasta omaansa.

Aika on aika ihmeellistä. Ikinä ei voi tietää mitä se tuo tullessaan.

Mitä aika on sulle? Koetko, että sulla on tarpeeksi aikaa kaikille asioille, joihin sitä tarvitset?

Ihanaa uutta viikkoa!

♥

emilia