Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin,
joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.
Joo, ja en. Tiedostaen suosin kyllä paikkoja, joista tiedän voivani tallentaa kivaa materiaalia kameran rullaan. Pääsääntösesti toimin kuitenkin fiiliksen mukaan ja otan huomioon myös mahdollisen seuralaisen mielipiteen. Tähän täytyy vielä lisätä se, että lapsen kanssa liikkuessa vaakakupissa painaa muutkin asiat kuin esteettisyys ja mahdolliset blogi- tai instakuvat.
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin,
että niistä saa hyviä kuvia.
Joo. Tää on ehkä vähän hassu kohta, sillä uskon ettei kovin montaa kiinnostaisi katsella kerrasta toiseen ei-huoliteltuja kuvia. Välillä sekin on jees ja tervetullutta, mutta itse en ainakaan ole itse törmännyt mielenkiintoiseen ja menestyksekkääseen blogiin, jossa visuaalisuus olisi vain sivuseikka. Tykkään panostaa kuviini, sillä yleensä niiden takana on joku sanoma, minkä haluan välittää.
En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita
ilman meikkiä.
Joo, pitää paikkaansa. Olen sitä mieltä, että se ei ole keneltäkään pois jos joku tykkää laittautua. Ja ehkä tässä kohtaa mulla onkin pieni aukko itsetunnossa. Mun iho meni vuosi sitten todella huonoon kuntoon, ja se oli kyllä kova kolaus. Pikkuhiljaa tilanne alkaa olla helpompi ja iho näyttää taas ns. omaltani. En siltikään usko, että se vaikuttaa siihen onko mulla meikkiä vai ei, instastoorissa tai missään muuallakaan.
Teen asioita ja kerron blogissa asioista
joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.
Joo, ja tätä haluaisin oppia tekemään enemmän. Haluan tuottaa monipuolista sisältöä, mutta kuitenkin niin, että tekijän kädenjälki on jollain tapaa tunnistettavissa. Itsensä brändääminen lisää luotettavuutta, kannatan valintojen tekemistä omien arvojen mukaan ja niitä kunnioittaen. Eli siis en näe hirveesti huonoa siinä, että on aito ja tuo esimerkiksi omaa osaamistaan ja mielenkiinnon kohteitaan esille.
Kadun joitain yhteistyöpostauksiani.
Ei, en kadu yhtäkään toteuttamistani yhteistöistä. Eräässä postauksessa mainitsin, että olisin voinut harkita pidempän, sillä koin ettei se tuonut hakemaani arvoa lukijalle. Olen kuitenkin toteuttanut vasta muutaman yhteistyön, joten otan niistä saadut asiat kokemuksen kannalta.
Bloggaajan elämä on glamouria.
Ei, tuskin. Googletin virallisen määritelmän sanalle "glamour". Yksi määritelmä oli kutakuinkin tällainen "laatua, joka saa tietyn asian tai ihmisen näyttämään houkuttelevalta". Bloggasipa sitten työkseen tai harrastuksenaan, niin en usko, että kaikki siihen liittyvät asiat voidaan lukea glamouriksi. Ulospäin asiat voi ohjata näyttämään monenlaiselta. Totuudesta voi olla glamourit kaukana. Vaikkakin bloggaamisen tuomat edut voi näyttää ulospäin hyvinkin glamourisilta. Pääasia kuitenkin on, että nauttii siitä mitä tekee.
Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Joo. Välillä toivon, että verkkokalvot vaihtais paikkaa linssin kanssa, haha. Mulla on usein tosi tarkkoja visioita siitä, mitä haluan toteuttaa. Ja sitäkin useammin pettymys rinnassa siitä, mitä en saanut toteutettua - syystä tai toisesta. Rakastan kuvia, ja sitä, että niillä saa napattua edes pienen hetken täydellisyyttä talteen. En kuitenkaan halua antaa sille haitallisen isoa osaa, ja osaan kyllä pitää puhelimet ja kamerat kaukana silloin kun niille ei oikeasti ole tilaa.
