ANTEEKSI


Tiiättehän, kun jotain asiaa jankkaa vuodesta toiseen pureutumatta siihen sen syvemmin, saattaa koko asian merkitys kadota. Näin kävi mulle anteeksi pyytämisen ja antamisen kanssa. Puhun näistä asioista L:lle joka päivä. Valehtelematta, _joka_ päivä. "Virheitä saa tehdä ja se kuuluu elämään, mutta pitää osata pyytää ja antaa anteeksi. Anteeksi pyydetään, kun tiedetään, että nyt ollaan tehty väärin. Ja anteeksi annetaan, kun ei voida puuttua sen enempää toisen tekemiin virheisiin." Kutakuinkin näin. Tässäkin pätee taas hyvin myös oman isäni käyttämä fraasi: "älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon." Eikä sillä, että olisin inhottava tai muuta tahallani, jotta pääsisin tuota a:lla alkavaa sanaa käyttämään. Vaan pysähdys tuli, kun aloin purkamaan tätä asiaa itselleni aiheen ollessa jokseenkin pinnalla lähipiirissäni. Ei siksi, että olisin itse yksi pahantekijä.

Tuntuu, että nykypäivä on yhtä sanojen helinää. Vain sanoja siellä täällä ilman merkityksiä. Loppuun kulutettuja lauseita ja turhia lupauksia. Uskallan väittää, että meiltä kaikilta on joskus pyydetty anteeksi niin, että vastuu loukkaantumisesta on sysätty loukkaajan taholta loukatun niskaan. Pyydetään anteeksi, jotta omatunto puhdistuu tai mikä pahinta "...no kun sä nyt loukkaannuit tästä niin...". Tai mikä ehkäpä vieläkin pahempaa - olla pyytämättä anteeksi. Anteeksipyyntöhän on pohjimmiltaan viesti siitä, että toisen on huomattu loukkaantuneen omasta toiminnasta tai toimimasta jättämisestä. Tällaisissa tapauksissa anteeksipyyntö ei voi kulua puhki, kun sitä käytetään oikein. Kokoaikainen sorittelu on puuduttavaa, ja sen pitäisi herättää tuntosarvet pystyyn ja hälytyskellot soimaan.



Kuten kaikissa muissakin lauseissa, kumoaa "mutta" -sanan ujuttaminen ainakin puolet koko lauseen merkityksestä. Ellei enemmänkin. Niin tekee tämän sanan nakkaaminen myös anteeksipyynnön yhteyteen. Ne kaksi sanaa ei oikeastaan kuulu samaan lauseeseen. Vilpitön anteeksipyyntö vaatii pyytäjältään tervettä itsetuntoa ja empatiakykyä. Vilpittömään anteeksipyyntöön ei kuulu mutinat ja jossittelut vaan pikemminkin hyvät perustelut ja hyvitysehdotukset. Pahoittelulla ja sorittelulla ei missään nimessä ole samaa merkitystä. Kokeile vaikka. On paljon helpompaa soritella tai pahoitella: "oon pahoillani, että..." tai "sorii". Kannattaa siis miettiä, mitä milloinki käyttää ja jos rehellinen anteeksipyyntö tuntuu vaikealta, niin mikä siihen voisi olla syynä.

Tiesithän myös sen, että valta on aina sillä kenen pitäisi pyytää anteeksi niin kauan kuin anteeksipyyntö on heitetty ilmoille. Ihmissuhteet ei ole valtapeliä, eikä vallan pitäminen itsellä tai vallankäyttö näin ollen toiseen osapuoleen ole ok. Eikä tietysti mikään pelailu kuulu ihmissuhteisiin. Niinhän sitä sanotaan, että parisuhdekin on kahden kauppaa, ei mitään peliä. Vallankäytöllä voi pahimmillaan murtaa toisen itsetunnon kokonaan.
Ihmissuhteet rakentuu, mutta ikävä kyllä myös hajoaa, pienten tekijöiden seurauksena. Sanojen vastaanottamisten lisäksi tekojen merkitystä ei koskaan voi vähätellä. Muista aina peilata sanomisia tekojen kautta, myös omiasi. Teot loppupeleissä tuo toteen kaiken, millä pitäisi olla merkitystä. Olen itse tullut vuosien varrella siihen lopputulemaan, että omaa ympäristöään kannattaa tarkkailla. Ei kannata sokaistua sanoille vaan siksi, että esimerkiksi ikävä saa sydämen nälkäiseksi ja kuuntelemaan toivottuja sanoja merkityksellisen ihmisen suusta sanottuna. Samalla, kun teot eivät puhu puolestaan.



Yhtä tärkeää kuin on opetella pyytämään vilpittömän rehellisesti anteeksi, on myös opetella antamaan anteeksi. Olen itse kantanut vuosia aika raskasta taakkaa siitä, että en ole osannut enkä halunnut antaa anteeksi. Syynä on ollut se, että asia on ollut minulle mahdoton sivuuttaa ja olen odotellut ns. karman langetusta. Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asia on unohdettu ja hyväksytty ja, että kaikki jatkuisi ennallaan. Anteeksianto on tapa osoittaa antavansa anteeksi toisen puutteet, joihin ei yksikertaisesti voi itse vaikuttaa. Se on ymmärrystä (lue: viisautta) etunenässä itseäsi kohtaan, mutta myös helpotusta siitä, että voit päästää irti siitä painosta, jonka toinen on harteillesi lisännyt. Aina kannattaa jatkaa eteenpäin, elämä kun jatkuu joka tapauksessa. Karmalla ei ole tarjolla onnenpyörää, jota pyöräyttää oman saaliinsa osalta - joten voidaan uskoa, että eiköhän kaikki saa ansionsa mukaan. Koston halu tai janoaminen ei aseta ketään hyvään valoon ja kuluttaa kynttilää vaan toisesta päästä.

Myrkyllisyys ihmissuhteissa kaikkine anteeksipyyntöjen panttaamisine sun muine kenkkuiluineen alkaa siitä, kun puhe loppuu. Siihen asti, kun asiat on keskusteltavissa ja sovittavissa, ei ole hätää. Anteeksipyynnön voi purkaa osiin, ja keskustella siitä, mitä tunteita mikäkin itsessä aiheutti tai miksi ei ymmärrä toisen loukkaantumista. Niin pieni vaiva, mutta parhaassa tapauksessa avain jatkaa ihmissuhteessa eteenpäin. Me usein oletetaan, että meitä ymmärretään ja pidetään kiinni siitä olettamuksesta, ilman että oikeasti avaisimme sydäntämme asiasta. Harva meistä on ajatustenlukija.


Tykkää-merkinnät

Kommentit

IP: 82.99.3.229