AAMUT JA MAHDOLLISUUKSIEN LOPUTON MERI


H y v ä ä
h u o m e n t a
sinnekin ♥


Eikö oo hauskaa, että viikoksi katoan ja sitten palaan postaamaan päivittäisellä tahdilla. Aika perusmeininkiä meikäläisen elämässä - kaikki kerralla tai sitten ei yhtään mitään. Ai että kuinka inhoankin tuota piirettä itsessäni, vähintään yhtä paljon kuin rakastankin. Mutta piirteistä viis! Aion postata tällä viikolla niin paljon kuin ikinä jaksan ja toteuttaa jotain uutta. On mielenkiintoista nähdä, alkaako ajatus virtaamaan paremmin, kun pitää fokuksenkin tiiviimmin kiinni täällä blogissa. Mielenkiintoista olisi myös tuoda enemmän minua ja omia mielenkiinnon kohteita blogiin. Katsotaan - en lupaa, että onnistun julkaisemaan joka päivä jotain luettavaksi kelpaavaa, mutta ainakin yritän. Ja tällä hetkellä on ihan hyvä fiilis sen suhteen.



Rakastan aamuja. Aamuissa on aina mahdollisuuksien hajuja. Tuoreen kahvin tuoksusta puhumattakaan. Aamut on aina jonkun uuden alku. Aamut on pyyhkeiden nostamista kehästä ja ponnarin kiristelyä silmien vinoutumiseen asti. Aamut on pelipaikan valitsemista. Aamut on lempeitä. Tiiättehän sen fiiliksen kun lontostaa aamutohveleissa ja -takissa toisen silmän ollessa vielä kiinni, kaatamaan ensimmäisen kupillisen kahvia niin että lorina vaan käy. Vielä kun aurinko tulvisi sisään kaihdinten välistä. No, tänä aamuna se oli turha toivo, mutta muuten edellä mainittu kaava toisti hyvin itseään. Aamu on se lyhyt hetki, kun voi päättää nakkaako jalkaan positiivipäntsit, vai kiipeääkö puuhun keräilemään käpyjä, vai valitseeko olla jo valmiiksi siipi maassa ja hävitä taistelun. Pyrin pitämään pp:t jalasssa. Se on kevyempää ja antoisampaa, vaikka vaatiikin vähän ajatustyötä, tulevaa päivää ajatellen. Kun ottaa jo aamulla ennakkoluulottoman asenteen ja päättää pitää hymyn huulilla, se helpottaa aika paljonkin suhtautumista haasteisiin. Kokeile vaikka.



Joskus taas toivon, että tuo aamujen ja elämän tarjoama mahdollisuuksien kirjo olisi edes vähän kapeampi. Kuten oon useasti täälläkin maininnut, mulla ei ole ollut koskaan mitään selvää suuntaa esimerkiksi ammatin suhteen. Uskon kaiken maailman mahdollisuuksien olleen ja olevan yksi syy tähän. Oon kiinnostunut useista asioista, vaikka tällä hetkellä suunta alkaakin selkiytyä. Haaveilen paljon, ja kaikenlaista, koko ajan. Kiinnostaa, miten ihmismieli toimii ja mikä aiheuttaa sen oikkuja ja vääristymiä. Kiinnostaa myös toisten ihmisten opettaminen ja sparraus kohti heidän juttujaan. Kiinnostaa raha pelivälineenä, miten toiset osaa tehdä sitä ja ymmärtää sen liikettä bisneksessä. Kiinnostaa hyvin monet taiteet sekä elämäntapana että plussana pankkitilillä. Kiinnostaa ihmisoikeuksien puolustaminen, maailman parantaminen ja julkinen hallinto. Kiinnostaa viestintä, miten luodaan merkityksiä ja vuorovaikutetaan toisten kanssa menestyksekkäästi, mihin sanat taipuu ja miten pitkälle nonverbaalista viestiä voi venyttää.

Kaikkien noiden kokeiluun saisi hyvin kulutettua varmasti yhden elämän, jos toisenkin. Mutta. Ehkä etsin jotain, jossa voin tehdä vähän kaikkea. Jotain, jossa minä määrään työn ja vapaa-ajan suhteesta ja ruokin nälkäistä kunnianhimoani. Ehkä luen psykologiksi ennen eläkeikää, kun olen tarpeeksi kypsä ja elämän kovettama. Ehkä tarvitsee löytää se sisin minä, jota kuuntelemalla voin luoda oman polun uran suhteen. Ehkä joku päivä haastattelussa en enää sano olevani avoin tulevaisuuden suhteen vaan kerron tarkan suunnan, mitä kohti aion kävellä. Ehkä joudun tekemään vääriä valintoja ja jopa hukkaamaan aikaa löytääkseni mulle oikean jutun.
Kunhan vaan ei tarvitsisi työiän ajelehdittua ohi todeta: "...olis muuten pitänyt."




Onko sulle selvää, mikä susta tulee isona?
Jos ei, miten ajattelet asian ratkeavan?



Tykkää-merkinnät