Oon yhdenlainen kesään kiirehtijä. Joulun ollessa ohi, ei mulla oo mitään intressejä enää hangille ja superpakkasille, vaikka jokainen meistä tietää, että sen jälkeenhän ne vasta on edessä. Tästäkin huolimatta olen kyllä monen muun kanssa sitä mieltä, että on rikkaus saada elää läpi kaikki neljä vuodenaikaa. Tottakai minulla on niistä myös omat lempparini valittuina. Kirjaimellisesti kylmä fakta vaan on se, että kaikki on ainakin puolet helpompaa silloin kun ei ole talvi. Varsinkin kun elää lapsen kanssa. Ei mitään kuuden kerroksen vaaterallia puoltatoista tuntia ennen lähtöä. Ja varttia plussattuna siihen, koska toinen villasukka unohtui laittaa jalkaan. Puhumattakaan siitä puolentunnin huutokonsertista, joka on seurausta tästä kaikesta. Vihaan ylipäätään sitä, että kunnon ulkoilun harrastaminen kahdenkymmenen asteen pakkasessa on ennemminkin hermojen kiristelyä ja vaappumista Michelin miehenä menemään kuin mikään liikunnallinen nautinto. Siitä on oikeesti hauskuus ihan helvetin kaukana. Vihaan myös sitä, että kun kerran muhun tarttuu kylmä, niin kalisen vielä samana iltana suihkussa niin, että jos olisi paikkoja hampaissa, niin saisi niitä sitten keräillä suihkun lattialta.
Kaikkeni teen silti joka talvi, että noi valitusvirret ja muut mölyt pysyy mahassa ja olisin kykenevä keskittymään hyviin asioihin talvessa. Se on vaatinut mm. sen, että ottaa kameran olalle, kotona jo pakkaa pääkoppaan reipasta (ja joskus vähän pakotettua) ulkoilufiilistä ja jättää kiristelyt pois, ja ottaa ihan fiilistelyn kannalta. Joten talviset sunnuntailenkkeilyt sopii mulle oikeastaan yhtä hyvin kuin nenä päähän. Ja seuraavista asioista voin hyvällä omalla tunnolla sanoa nauttivani.
